Puhun minä muodossa ja tarinat ovat yhdistelmiä todellisista ilmiöistä. Tämä on blogi, ei tuomioistuin.

Aloitin seuranhakuni aikoinaan lehtien pienillä palstoilla. Yksi kuvaus, pari virkettä, lopussa postilokeronumero. Ei linkkejä, ei reaktioita, ei tarvetta kilpailla algoritmin huomiosta. Nyt kirjoitan lauseen Instagramiin ja saan sydämiä, mutta keskustelu hajoaa ilmoituksia nopeammin. Hakusana pyörii päässäni kuin mantra: kik seuraa naisista, kuka, missä, miten.

Miksi?

Lehden treffipalsta oli kuin rauhallinen huone. Sisään astuttiin ovesta, ei sivuikkunasta. Jokainen ilmoitus oli harkittu ja jokainen vastaus oli vaiva. Postimerkki maksoi, siis myös sanottavaa mietittiin. Sosiaalinen media on meri. Samaan aikaan kaunis, äänekäs ja väsyttävä. Kun haen kik seuraa naisista tai ylipäätään seuraa, meri vaatii majakan. Muuten ajelehdin.

Olen testannut kahta maailmaa rinnakkain. Laitoin pienen ilmoituksen paikallislehteen. Samaan aikaan tein someen tarinan, jossa kerroin tarkasti mitä etsin. Somessa ensimmäiset tunnit olivat hurjimmat. Näkyvyyttä, peukkuja, nopeasti tulevia viestejä, pari keskustelua joista kumpikaan ei jatkunut viikon yli. Lehdestä tulleet vastaukset saapuivat hitaasti ja harvakseltaan. Mutta niissä oli pituutta. Kysymyksiä. Ehdotuksia tapaamiseen julkisessa kahvilassa, ei heti kotona. Hitaus karsi huolimattomuuden.

Yksi yllättävä käänne. Teippasin varmuudeksi pienen lapun lähikaupan ilmoitustaululle, vanhan koulun lappu repäistävillä numerolipuilla. Joku kuvasi sen. Video päätyi TikTokiin. Aamulla puhelimessa oli parikymmentä pyyntöä, joista kolme tuli työpaikkahaastatteluun. Kyllä. Rekry tuli seuranhakulapusta. Tämän päivän seuranhaku on pirstaleinen, ja pirstaleista vuotaa muihin elämän huoneisiin.

Triviatieto jonka haluan säästää keskelle tekstiä. Kik Messenger julkaistiin vuonna 2010 ja se oli aikanaan poikkeus, koska siinä ei tarvita puhelinnumeroa vaan käyttäjänimi. Siksi nuoret omaksuivat sen nopeasti. Tämä liittyy suoraan siihen, miksi hakulause kik seuraa naisista elää edelleen. Anonymiteetin ja matalan kynnyksen yhdistelmä houkuttelee, mutta se myös siirtää riskinhallinnan käyttäjälle. Kun numeroa ei jaeta, kynnys aloittaa on pieni. Kynnys lopettaa vielä pienempi.

Fakta puhuu massojen puolesta. Internetin käyttö on Suomessa lähes yleistä kaikissa ikäryhmissä jotka osallistuvat seuranhakuun, ja älypuhelin on peruskalu. Kun lähes kaikki ovat verkossa, seuraa etsitään siellä missä ihmiset jo viettävät aikaa. Facebookin ryhmät ja tapahtumat, Instagramin yksityisviestit, TikTokin kommenttiketjut, Discordin palvelimet, Redditin kaupunginosakokoukset, jopa pelien chatit. Median valta on siirtynyt portinvartijoilta verkostoille. Tämä ei ole mielipide vaan rakenteellinen muutos. Näkyvyys ja kohtauspaikat määräytyvät verkostovaikutusten kautta. Kun kriittinen massa saapuu yhteen paikkaan, se myös määrittää pelisäännöt.

Silti rytmi on muutakin kuin volyymi. Lehti pakotti kiteyttämään. Some pakottaa toistoon. Kumpikaan ei ole luontaisesti parempi, mutta ne tuottavat erilaista dataa ja erilaista psykologiaa. Lehdessä yksi hyvä vastaus saattoi muuttaa kaiken. Somessa kymmenen viestiä tuntuu vähemmältä kuin yksi hyvin muotoiltu kirje, koska ruudulla skrollaus tekee suhteesta kertakäyttöisemmän. Kun joku hakee kik seuraa naisista, pyyntö uppoaa virtaan viestien ja liittymislinkkien sekaan, ja ratkaisevaa on ajastus ja konteksti. Olitko oikealla hetkellä oikeassa huoneessa.

Turvallisuus kulkee vierellä. Some antaa työkalut, mutta myös tarttumapinnan väärille kontakteille. Tämän takia profiilin suojaus, kuvien metadatan poistaminen ja tapaamiset julkisissa tiloissa eivät ole neuroottisuutta vaan moderni etiketti. Lehden aikaan luotettiin postilokeroon ja toimitukseen. Nyt luotetaan omaan medianlukutaitoon ja kavereiden tekemään sosiaaliseen varmistukseen. Kun saat viestin jossa pyydetään heti siirtymään appista toiseen hakusanalla kik seuraa naisista, pysähdy ja mieti kuka hyötyy siirrosta.

On myös kulttuurinen ulottuvuus. Lehtien palstoilla kielen sävy oli yhteisön opettama. Tietyt ilmaukset tarkoittivat tiettyjä asioita ja toimitus siivosi karikot. Some kieli elää meemeissä ja sisäpiirissä. Siksi väärinymmärryksen riski on suurempi. Toisaalta mikroyleisöt mahdollistavat niche kohtaamiset joita printti ei jaksanut kannatella. Yhteinen harraste, identiteetti, elämäntilanne. Nyt löytyy oma porukka ja se on usein oikea alku.

Talous vaikuttaa hiljaa taustalla. Lehtien seuranhakuilmoitukset olivat vuosikymmeniä vakaata ilmoitustuloa. Kun ne kuivuvat, myös toimitusten resurssit muuttuvat. Some ja hakukoneet syövät näkyvyyden ja mainosrahan, ja sama logiikka näkyy myös kaupungin kapakoissa. Jos lähes kaikki tutustuvat ruudun kautta, he tulevat paikalle jo sovittuna, eivät etsimään. Kohtaamispaikan bisnesmalli vaihtuu ohjelmaan, sisällöntuotantoon ja tapahtumabrändeihin.

Kokeilin muuten pientä tutkimusleikkiä. Tein kolme profiilia samaan kaupunkiin. Yksi oli suoraan asiallinen. Yksi oli tarinallinen, jossa kerroin miksi haluan oppia laittamaan täydellisen kalakeiton. Yksi oli hiljainen profiili, vain kuva kahvikupista ja teksti kysymysmerkki. Arvaa mikä sai eniten laajoja vastauksia. Se tarina. Ei siksi että se olisi ollut paras kuva, vaan siksi että some tarvitsee tarttumapinnan joka ylittää nopean selausrutiinin. Sama toimii lehtimäisessä ympäristössäkin, mutta somessa se on elinehto.

Lopuksi yksi käytännön huomio niille jotka oikeasti etsivät kik seuraa naisista tai seuraa missä tahansa kanavassa. Valitse yksi viesti joka kertoo miksi sinä olet paikalla juuri tänään. Ajoita se aikaan jolloin yleisösi on hereillä. Pysy samassa keskustelussa hetki pidempään kuin tekisi mieli. Ja jos jokin tuntuu oudolta, siirrä keskustelu hitaampaan rytmiin. Hitaus suojaa. Hitaus seuloo.

En kaipaa takaisin pelkkää paperia. En myöskään juhli pelkkää somea. Parhaat tarinat syntyvät silloin kun maailmat lyövät kättä. Printin selkeys, somen laaja reach. Vanhan koulun ilmoitustaulu ja uusi koulutus medianlukutaitoon. Seura löytyy usein sieltä missä uskallat olla selkeä, ei sieltä missä huudat kovimmin. Ja joskus paras keskustelu alkaa vahingossa, kun joku kuvaa kaltaiseni lapun kaupan seinältä ja koko kylä vastaa.